| |
Twist-naru oli mahtava keksintö, sitä pompittiin niin koulun välitunneilla kavereiden kanssa kuin kotona illalla narut valjastettuna tuolien selkänojiin. Meillä oli kehiteltynä oma pomppusarja jota vaikeutettiin nostamalla narua ylöspäin nilkoista aloittaen. Vaikka olin lyhyt, pääsin usein hyppimään ihan olkapäihin asti.
Nythän tuo kuminaru on ilmestynyt takaisin kauppoihin, mutta tyttärelle sen ostaneena huomaan ettei kiinnostus ole nykylapsilla siihen kovin suuri..
Hyppynarua tuli lähinnä hypittyä pitkällä narulla kavereiden kanssa. Siihen oli kanssa kehiteltynä oma sarjansa eri hyppyjä joilla sai välitunnit suorastaan kiitämään.
Tervapataa leikittiin jos saatiin useampia mukaan. Siinähän keräännytään rinkiin ja yksi jää ringin ulkopuolelle kävelemään ja yrittää tiputtaa sitten kiven huomaamatta jonkun taakse ja ehtiä ringin ympäri ennenkuin kyseinen henkilö huomaa kiven, tahi jos huomaa pitää ehtiä juosta ennen häntä paikalle.
Koulussa jota kävin oli asfaltoitu piha johon oli valmiiksi maalatut ääriviivat juuri tervapataa varten ja mm.rastihyppelyä.
Lamppulittaa leikittiin usein veljien ja niiden kavereiden kanssa kotopihalla kun ehtoo ja hämärä saapui.
Hurjan hauskaa, siinä hämärässä on joku oma viehätyksensä.
Tarkkoja sääntöjä en muista...kun kuitenkin välillä oltiin ihan piiloissakin? Litassahan juostaan vain toisia kiinni.
Mutkaleikki ei ole mikään yleinen seuraleikki vaan ihan minun ja sillosen parhaan ystäväni kehittelemä ulkoleikki. Asuimme mutkaisen tien varrella ja kahdessa kohtaa tietä oli mutkia levennetty. Leikimme että toinen asui toisessa mutkassa ja toinen toisessa. Sitten olikin vain mielikuvitus rajana! Paikka oli tosi mieluinen, kyse oli onneksi hiljaisesta hiekkatiestä joka vei taloillemme. Monta vuotta jaksoimme siellä käydä leikkimässä kesät talvet. Talvella oli upeeta kun lumiaura ajoi siitä ja sen jälkeen sai nostella mahtavia lumikokkareita kotiinsa.
Kesäsin tungimme korvaamme isoja keltaisia voikukkia (ilman vartta kylläkin ;) ja leikimme olevamme hienoja leidejä joilla on korvikset korvissa. Illalla oli selittämistä kotona että miksi korvat on keltaisena!
Polkujen tamppaus oli mahdollista ainoastaan talvella kun oli lunta. Ei muuta kun peltoaukealle tms. ja jaloilla tamppaamaan tasaisia siistejä käytäviä jotka johtivat tampattuihin "laatikoihin" eli huoneisiin. Tein joka talvi mitä isompia loistohuoneistoja ja leikin asuvani siellä. Ohi käytävien tahi huoneiden ei tietenkään saanut astua.
Jälestäpäin on naurattanut tämä minun tamppailuni koska myöhemminhän tuli Kummeli-sarja jossa esiteltiin yhtenä roolihahmona tälläinen tamppaaja.
En olekaan siis ainoa! ;)
Tikku-ukot valmistuivat mistä milloinkin, mutta useimmiten talvella kuivahtaneista puupensaan oksista. Lapsen mielikuvitus on niin ihmeellistä että voi kuivahtaneesta marjapensaasta taikoa ukkeleita ja mieluisat leikit!!
Pyörähevonen. Aina kun tuli pyöräiltyä leikin että ratsastin hevosella. Kun ajoi vesilätäköstä hevonen sai tällön juoduksi.Jos ajoi oksien päältä hevonen hyppi esteitä.
Välillä leikki jatkui pyöräilyn päätyttyäkin ja "hevoset" talutettiin talliin ja pestiin ja hoidettiin.
Kommentit